lauantai, 26. maaliskuuta 2011

Alku aina hankalaa

Onneksi kirjasto oli auki, kun inspiraatio iski. Hyllystä löytyi Viivi Merisalon mainio kirja Nauhoja, jossa on mallit 205 perinteisestä suomalaisesta eri tekniikoilla kudotuista nauhoista.

Olen jo muutaman vuoden suunnitellut pyhittäväni kokonaisen kalenterivuoden erilaisten perinnetöiden ja -tekniikoiden opiskeluun. Mitään konkreettista en asian hyväksi ole saanut aikaiseksi tehdä - ennen kuin nyt.

Pelkästään tuon kirjan avulla en varmaan olisi päässyt vauhtiin, mutta onneksi on äiti, jonka varastoista löytyi myös tarvittava pirta. Se on oikeastaan ainut erikoistarvike, jota tässä hommassa tarvitsee.


Ja tässä se nyt on; ekan pirtanauhani alku. Malli on helpoin mahdollinen ripsinauha. Systeemi on oikeastaan ihan sama kuin räsymattoa kangaspuilla kutoessa, mutta jotain eroakin on: kangaspuilla kudottaessa kude pujotellaan löysästi eikä reunaa saa liikaa kiristää, nauhaa kudottaessa kudelangalla nimenomaan kiristetään reuna tasaiseksi ja nauha napakaksi. Eikä se ole aloittelijalle ihan helppoa, kuten tästä tekeleestäni näkee. Langan kireys ja siten nauhan leveys vaihtelee aika lailla. Vaan ehkäpä lopussa kiitos seisoo, kunhan vähän jaksan harjoitella.

7 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Lupaan sinulle , että lopussa kiitos seisoo. Minäkin joitakin vuosia sitten opettelin ihan yksikseni tuon tekniikan ja valmistin kaikille perheeni jäsenille joululahjaksi kaulassa roikkuvan avainnauhan. Tuona aikana käsialani tuli aivan tasaiseksi.
Nyt olen keskiaikapukukurssilla tutustunut lautanauhaan, joka on vanhempaa tekniikkaa , mutta yhtään nauhaa ei vielä ole valmistunut.

Ellimelli kirjoitti...

Leena, mukavaa kuulla, että toivoa on. Kiitos myös avainnauhavinkistä.

Inka kirjoitti...

Ihanan perinteinen pirtanauha! Muistan, kuinka ala-asteella kokeilin tuota ja tykkäsin nauhaa tehdä. En vaan muista enää yhtään, miten se mahtoi mennä.

Mistä noita kehikoita muuten saa ostaa? Sinun näyttää ainakin tosi kauniin väriseltä :)

Ellimelli kirjoitti...

Ainakin Vuorelma ja Toika myy netissäkin. Minun omani on perintöä äidiltä, liki antiikkia siis jo.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpa kaunista pirtanauhaa

Päivikki kirjoitti...

Terijoki-lapasten ohje on Neoviuksen jukaisussa Lapasia ja Sormikkaita (1947). Julkaisua ei varmaan saa juuri mistään, mutta tuo kuviohan on ihan simppeli, neulotaan koko ajan oikeaa:
1.krs kuviovärillä kaikki silmukat
2. krs 1 silmukka kuviovärillä, 3 pohjavärillä
3. krs joka toinen kuviovärillä, joka toinen pohjavärillä.
4. krs on sama kuin toka.

Kuvassa Terijoen lapasessa on perinteinen 2o, 2n yksivärinen ranneke ja peukalossa kiilalevennys eli ihan tavallinen lapanen. Tekstissä lukee, että värit ovat harmaan sinertävä ja valkoinen.

Ellimelli kirjoitti...

Päivikki, kiitos tiedosta!