Meille on tullut perheenlisäystä! Sohvi kotiutui olohuoneeseemme vietettyään vuosikymmeniä mummolan vintillä.
Ihan ensimmäiseksi Sohvi pääsi hellävaraiseen kylpyyn. Sen jälkeen käsittelin sen kauttaaltaan parafiiniöljyllä, joka on oikein hyvä hoitoaine mille tahansa vanhalle huonekalulle ja tekee vanhalle maalipinnalle hyvää. Huomaattehan eron?
Sohvilta puuttui kokonaan poljin ja liipotin. Halusin päästä nopeasti kokeilemaan rukin toimivuutta, joten rakensin pikaisen tilapäisratkaisun. Koska tämä viritelmä toimii, on tietysti vaarana, että se jää pysyväksi hyvistä aikomuksista huolimatta.
Nahkakiinnike, jolla lyhty on korvakossa kiinni, oli pahasti venynyt. Lyhty pääsi liukumaan kiinnikkeen läpi ja putosi sitten toiselta puolelta. Askartelin konepahvista suojalevyn kiinnikkeen eteen, kun sopivaa nahkaa ei juuri nyt ollut tarjolla. Ja se toimii näinkin.
Seuraavaksi Sohvilta sitten irtosikin jalka... Vaikka Sohvi on vanha ja vaivainen, en halua lähteä etsimään kirppareilta uudempaa ja parempikuntoista rukkia, sillä minulle on tärkeää se, että tällä samalla rukilla on kehränneet myös muut meidän suvun naiset. Mummolassa on ainakin kaksi muutakin rukkia, mutta toisesta puuttuu kokonaan lyhty ja rulla, toisen rulla on lohjennut. Ehkä jossain vaiheessa ryhdyn korjailemaan niitäkin.
Yritin aluksi kehrätä löytämääni huovutusvillaa, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Sohvilla on vain yksi vaihde ja se on nopea enkä minä taas osaa polkea hitaasti. Sen vuoksi kävin tänään kävin hakemassa treenimateriaaliksi Pirtin Kehräämön hahtuvaa, vaikka tiedän, ettei se ole "oikeaa kehräämistä". Hahtuvasta syntyi jotain superylikierteistä langantapaista, heh. Mutta nyt menen jatkamaan harjoituksia!
Ps. Meille on jo syntynyt keskustelua siitä, onko rukin paikka olohuoneessa vai työhuoneeseen eristettynä. Minusta on ollut aivan kelpo systeemi, että höyläpenkkiäkin on ennen muinoin pidetty tuvassa emmekä kyllä Sohvin kanssa aio nöyrinä perääntyä työhuoneeseen.
